Historiaa

Seuran perustaminen ajoittuu historiassa ajankohtaan, jolloin vehnän viljely alkoi maassamme voimakkaasti lisääntyä. Kokonaisvehnäsato nousi 1920-luvun 25 miljoonan kilon tasosta 1930-luvulla 190 miljoonaan kiloon ja omavaraisuusaste kahdestatoista lähes seitsemäänkymmeneen prosenttiin. Viljelyn lisääntyessä viljelijät olivat kotimaisten lajikkeiden ohella innokkaita kokeilemaan eri puolilta maailmaa tuotujen leivontalaadultaan tuntemattomien, usein hyvinkin huonolaatuisten ja heikosti menestyvien vehnien viljelyä oloissamme. Tästä oli seurauksena kauppaan tulleiden vehnäerien laadun suuri vaihtelu, mikä aiheutti melkoista päänvaivaa viljakaupalle, myllyille ja leipomoille. Kun vehnän käyttöarvoa selvittävää tutkimusta ei tuolloin ollut tai se oli hyvin orastavaa, katsoivat viljateollisuuden ja kaupan eräät asiantuntijat olevan tarpeen perustaa elin, jonka tehtävänä on viljakemian, etenkin viljan leivontalaadun, viljakaupan ja viljan tuotannon tietouden lisääminen.

Ratkaisevan sysäyksen perustamiselle antoi ruotsalaisen apteekkarin Hilmer Hylanderin suomalaiselle insinöörille Kauko V. Laineelle lähettämä kutsu pohjoismaisten viljakemistien kokoukseen Ruotsiin kesällä 1931. Kokouksen yhtenä asiana oli suomalaisten osallistuminen pohjoismaisten viljakemistien toimintaan. Joukko vilja-alan asaintuntijoita kokoontui pohtimaan Kauko Laineen Ruotsin kokouksesta saamaa informaatiota Valtion Maanviljelyskemialliseen laboratorioon tammikuun lopulla 1932. Laajan ja vilkkaan keskustelun tuloksena päätettiin yksimielisesti perustaa oma itsenäinen seura ja valittiin toimikunta valmistelemaan seuran sääntöjä. Into seuran perustamiseen oli tuolloin suuri. Pöytäkirjamerkintöjen mukan kokouksen päätyttyä osanottajat siirtyivät ravintola Kairoon, jossa cerealikysymyksiä edelleen pohtien vilkasta keskustelua jatkui myöhään pikkutunneille saakka.

Kun seuran sääntöluonnos valmistui, kutsuttiin 33 vilja-alan asiantuntijaa Suomen Viljateknikkojen Seuran perustavaan kokoukseen, joka pidettiin toukokuun 4 päivänä vuonna 1932 Suomalaisten Teknikkojen Seuran huoneistossa. Kokouksessa puhetta johti tohtori E.S.Tomula ja sihteerinä toimi fil. maist. Einar A. O. Nordensvan. Kokouksessa hyväksyttiin seuran säännöt ja valittiin seuran ensimmäinen johtokunta. Jäsenmaksuksi määrättiin 50 mk, josta mainittakoon, että numeriselta arvoltaan se oli 10 mk suurempi kuin nykyinen.

Hyväksytyissä säännöissä määritettiin seuran tarkoitus ja päämäärä. Sääntöjen mukaan Suomen Viljateknikkojen Seuran tarkoituksena on vilja-alalla toimivien henkilöiden yhteenliittymänä edistää ja kehittää viljan ja viljajalosteiden teknillistä tutkimusta, viljanjalostusta, koetoimintaa, viljelyä ja viljan markkinoinnin yleisiä edellytyksiä. Toteuttaakseen päämääräänsä seura tarjoaa jäsenilleen kirjallisella toiminnallaan sekä kokouksissaan tilaisuuden tutkimusten ja kokemusten esittämiseen ja selostamiseen sekä ajatusten vaihtoon kemiallisista, teknillisistä, kaupallisista sekä muista yhteistä toimintaa koskevista kysymyksistä.

Kun tänä päivänä arvioi Suomen Viljateknikkojen Seuran 60-vuotisen toiminnan vaikutusta Suomen viljahuollossa, on todettava sen olleen hyvin merkityksellinen. Tuskin kotimaisten viljojen käyttötekniikka ja -arvo, etenkin vehnän leivontalaatu sekä hyvälaatuisen viljan tuotantotekniikka olisivat nykyisellä tasolla ilman seuran aktiivista toimintaa. Myönteisesti työn onnistumiseen on vaikuttanut jäsenistön monipuolinen ja poikkitieteellinen vilja-alan asiantuntemus. Se on auttanut eri piirejä ajattelemaan vilja-asioita laaja-alaisesti ja tekemään kokonaisuuden kannalta hyviä päätöksiä.

Tapio Juuti (otteita seuran 60-vuotisjuhlan juhlapuheesta)